Kansainvälisen työssäoppimisen kultuuripäiväkirja
Viikko 1.
Ensimmäisellä viikolla koin kulttuurin aika voimakkaasti. Heti lentokentällä huomasin kuinka italialaiset puhuvat todella kovalla äänellä, aivan kuin he olisivat kokoajan kiihtyneitä. Matkalla majoituspaikkaamme huomasin liikenteen olevan kuin hullunmylly; nopeusrajoituksia ei noudatettu, eikä muutkaan liikennesäännöt näyttäneet olevan tuttuja kenellekkään. Tästä huolimatta Italiassa jalankulkijat otetaan todella hyvin huomioon ja ruuhkilta vältyttiin ripeän ajotavan ansiosta. Kun taas lähdimme kauppareisulle tajusimme, että Italiassa on turha olettaa saavansa kaikki tarpeellinen samasta paikkaa. Tarjontakin oli erilaista; leipää oli vain vaaleaa, makeisia ei saanut juurikaan mistään, leivän päälle ei ollut voita yms. Kuitenkin väkeviä viinoja sai ihan normaalista ruokakaupasta. Ensimmäisellä viikolla totuin Italian omaan tuoksuun ja siihen, että kaikissa ruuissa oli samanlainen sivumaku.
Viikko 2.
Toisella viikolla huomasin, kuinka italialaiset ihmiset ovat todella rohkeita ja avuliaita, mutta puhuvat erittäin huonosti englantia (myös nuoret). Monet tulivat innoissaan juttelemaan, vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään. He myös kävelivät todella hitaasti. Vaaleuteni vuoksi minuun luotiin sekä ihailevia sekä oudoksuvia katseita kaduilla. Italiassa naisia kohtaan ollaan erittäin kunnioittavia ja heitä kohdellaan hyvin. Kaupat olivat kiinni siestan aikaan, joka tuntui minusta todella typerältä. Siellä oli myös todella kallista. Asiakaspalvelu oli todellakin eri luokkaa kuin esim. Suomessa; Jos työntekijöillä oli jokin juttu kesken, he eivät keskeyttäneet sitä asiakkaan takia vaan jatkoivat juttunsa loppuun. Muutenkin työntekijöitä näkyi työpaikoissa paljon, mutta teho ei ollut työvoiman mukaista.
Viikko 3.
Viimeisellä viikolla totuin erittäin hyvin kulttuuriin; osasin liikkua liikenteessä omahyväisesti (kuten kaikki muutkin) ja opin että pitää olla kärsivällinen kun on italialaisten kanssa tekemisissä. Aloin vihdoin tuntea oloni kotoisaksi.
Sanni Hedman
