AMKEn hallitus palkitsi maahanmuuttaja- opiskelijoita stipendillä
Julkaistu ke 16 marras, 2016 10:29

AMKEn hallitus palkitsi KSAOn maahanmuuttajaopiskelijoita stipendillä

Ammatillisen koulutuksen kehittämisyhdistys AMKE on palkinnut 9 maahanmuuttaja opiskelijaa ja yhden opiskelijaryhmän sekä yhden maahanmuuttajia opettavan kouluttajan. Stipendin sai myös KSAO Aikuisopiston lähihoitajaopiskelijaryhmä STA14Sm (9 opiskelijaa). 

Kaikissa valinnoissa painotettiin erityisesti kansainvälisyyttä, suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta Suomessa ja ammatillisessa koulutuksessa sekä menestystä koulutuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Erityisesti tänä vuonna koulutuksen järjestäjien tekemissä hakemuksissa esiin nousi oppimisen yhteisöllinen luonne. Palkitut hankkivat ja jakavat osaamistaan ryhmissä muiden kanssa. Kaikki palkituista ovat ryhmän aktiivisia toimijoita, toimivat alueen järjestöissä tai jakavat osaamisestaan.

Palkitut ovat eri puolilta Suomea yhteensä 11 koulutuksen järjestäjältä etelästä Sodankylään. Maahanmuuttajien taustoissa näkyy erilaiset polut vaihto-oppilaista pakolaisiin. Myös iältään opiskelijat edustavat moninaisuutta.

Perusteet KSAOn palkituille oli seuraavanlainen:
"Opiskelu ei ole koskaan yhden ihmisen projekti. Hakemuksessa tulee hyvin esille, kuinka yhteisöllisyys ja yhdessä oppiminen ja jakaminen on tärkeää. Suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus on totta ryhmän arjessa ja tämä jouluna valmistuva lähihoitajaopiskelijajoukko on hieno esimerkki siitä, miten myös opettajat oppivat."

Palkitut opiskelijat saivat 500 euron stipendin ja opettaja 2000 euron apurahan käytettäväksi ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen.

http://www.amke.fi/ajankohtaista/uutiset/uutinen/amke-palkitsi-maahanmuuttajaopiskelijoita-ja-opettajan.html

 

Tietoja palkitusta ryhmästä: opinnot aloitettu syksyllä 2014, valmistuminen jouluna 2016, vanhustyön osaamisala

Perustelu Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n stipendihakemukselle oli seuraavanlainen:

Täpötäydeltä koulun käytävältä kuuluu ranskankielistä hyräilyä ja laulua. Hetken kuluttua kulman takaa ilmestyy todella iso, ystävällinen musta mies Kongosta ja muu joukko sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon Vanhustyön osaamisalan yhdeksän opiskelijan maahanmuuttajataustaista ryhmää (edustettuina Kongo, Ruanda, Turkin Kurdistan, Kreikka, Thaimaa, Sierra Leone, Suomi). Muut opiskelijat suhtautuvat nyt jo tilanteeseen luontevasti (?), osana arkeamme. Aluksi ei suinkaan ollut näin. Hieman oudoksuen, ennakkoluuloisesti, uteliaina ja kummeksuen heitä katsottiin, myös meidän opettajien taholta. Kriittisiä kommentteja, pohdintoja siitä, osaavatkohan he suomea riittävästi?

Ja kuinka ollakaan; Minne tahansa he menivät ja menevät, kenet kohtaavat ja kenen kanssa keskustelevat. Palaute on aina saman sisältöistä. ”Miten elämäniloisia, motivoituneita, mukaansatempaavia, avoimia ja voimaannuttavia ihmisiä he ovatkaan” ”Nyt voin kertoa toisillekin, ettei maahanmuuttajien kohtaamista tarvitse pelätä ja jännittää, hehän ovat samanlaisia ihmisiä kuin mekin”. Nämä kommentit tulivat omaishoitajilta, jotka olivat heille kertomassa omasta arjestaan ja sen haasteista.

Viime kevätjuhlassa sairaalapastori juhlapuheessaan kertoi monisatapäiselle yleisölle, kuinka opetukseen sisältyneestä keskustelusta kuolemasta ja kuoleman kohtaamisesta, muodostui syvä ja merkityksellinen kokemus nauruineen ja itkuineen. Ja kuinka he kantavatkaan ja lohduttavat erästä ryhmän jäsentä hänen surussaan.

Miten katolinen, helluntalainen, evankelis-luterilainen, muslimi, adventisti, ortodoksi ja buddhalainen voivat keskustella uskontojensa erityispiirteistä toisiaan kunnioittaen. Joskus tosin täytyy hieman rauhoitella, jotta kaikille riittää puheaikaa. Kritiikkiäkin on toki ilmassa. Ystävyys, kunnioitus ja erilaisten raskaiden elämänkokemusten hiomat elämisen maailmat antavat tilaa toisille olla ja elää.

Palvelutalon vanhukset innostuivat laulamaan ja tanssimaan afrikkalaista piiritanssia keskellä syksyistä puutarhaa. Miten ylpeä voikaan opiskelijoistaan olla? Ei haitannut, vaikka Mölkky sanana oli ylitsepääsemättömän vaikea, nauruksihan se meni. Eikä tuo löylykiulu ihan helpoimmasta päästä ole lausua.

Opiskeluaikaan sisältyy monta muuta vastaavanlaista kokemusta. Tällaisen ryhmän kanssa olemme nyt kulkeneet yhtä matkaa pari vuotta. Jouluna sitten juhlitaan valmistumista lähihoitajaksi. Useimmilla on jo oman alan työpaikka odottamassa, työssäoppimisjaksojen, kesätöiden ja keikkailun jälkeen.

Kollegat puhuvat vahvasta motivaatiosta, opettajaa inspiroivasta ja voimauttavasta kohtaamisesta tätä ryhmää opettaessa. Kuka onkaan loppujen lopuksi ollut nämä kaksi vuotta saamapuolella? Tämä stipendihakemus lähti liikkeelle nimenomaan työyhteisömme ehdotuksesta.

Ystävällisin terveisin Kouvolan seudun ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan opettajat